28.10.2011
Olen pitänyt pientä taukoa Iipun kisaamisessa, lokakuussa tuli koettua muutamat kilpailut joista tuli sijoitustakin. Olemme lähinnä käyneet valmentautumassa, tässä kommentit eräästä kouluvalmennuksesta:

Iipu ei tosiaankaan ole parhaimmassa kisaterässään - olin jo aivan varma, että olit höynäyttänyt minua ja tuonut näytille jonkun nuoren raakileen, joka ei erottanut peräänannon käskyjä pienestä pidätteestä, mutta ei, Iipuhan se oli. Hevonen ei osoittanut minkäänlaisia yhteistyön merkkejä, kulki pää korkealla ja jalat menivät omia teitään. Verryttelyistä asti piti ottaa napakammat käskyt kehiin mukaan, vaikka Iipu heitti jopa pari pukintapaista kun napsautit sitä raipalla pohkeen taakse jotta se ryhtyisi kuuntelemaan sinua eikä omia aivoituksiaan. Käynnin lisäämiset menivät ihan mukiinmenevästi, mutta ongelmia tuotti kulmissa pysyminen ja nopeamman temmon tullessa kuvioihin Iipu kiersi kulmat entistä kauempaa huolimatta sisäpohkeesta ja johtavasta ohjasotteesta. Tammaa piti siis ryhtyä asettamaan kunnolla pitkillä sivuilla ja sittemmin suoraan asetuksista mennä kulmat ehdottoman huolellisesti, aluksi laitoin teidät menemään suoraan aitaa kohden, josta sitten pikkuhiljaa pyöristettiin ja mentiin uralle nätisti. Iipullekin alkoi homma maistumaan ja ravikin näytti jo paremmalta. Avot ja sulut saisivat olla huolellisemmat ja takapäähän lisää potkua, emme päästäneet Iipua tänään helpolla. Peräänanto tosiaan oli nihkeää, Iipu vaan seistä möllötti keskellä kenttää ja olisi mieluummin lähtenyt eteenpäin kuin taakse. Neljän onnistuneen peruutusaskeleen jälkeen päätin armahtaa teidät työnteosta, olimmehan jo uhranneet aikaa yli tunnin.

12.08.2011
Kesä meni niin vauhdilla ohi, että eräänä päivänä havahduin siihen, että kalenteri näytti jo pitkälle elokuuta enkä ollut kesäkuun jälkeen kirjoittanut Iipun päiväkirjaan kuulumisia lainkaan! Meillä menee siis hyvin, Iipu porskuttaa menemään nyt jo rauhoittuneemmalla tahdilla (jos katsoo kisakalenteria, ei tarvitse yhtään ihmetellä miksi en ole saanut tarpeeksi aikaa rauhoittuakseni päiväkirjan ääreen..) ja on saavuttanut kelpo suorituksia myös kenttäratsastuksesta, josta onkin tullut hitti tallilaisten keskuudessa. Veinkin eräänä aamuna Iipua maastoesteitä hyppimään, kun vielä aurinkokin malttoi tulla esiin aikaisin aamulla. Iipu oli niin innoissaan, ettei edes säikähdellyt aamuvirkkuja lintuja jotka ajoittain sujahtivat ohitsemme.

25.06.2011, jussinviettoa
Juhannus oli ja meni. Tein pari jättiseppelettä koristukseksi talliin, ja yhden pienen voikukkaseppeleen laitoimme Iipun päähän koristamaan sen silkkiharjaa. Kävimme talliporukan kanssa ratsain katsomassa järvenrantoihin pystytettyjä kokkoja, ja kesäfiilis oli katossaan. Iipu tuli talutushevosena vierelläni, sillä olimme aikaisemmin päivällä käyneet kiertämässä maastoesterataa läpi enkä viitsinyt Iipua enää pistää ratsuhommiin. Voitte uskoa, että olimme tamman kanssa sulaa molemmat, sillä aamupäivästä täällä oli tuhottoman kuuma! Onneksi iltapäivällä satoi vähän, ja nyt illalla ilma oli ihanan raikas rankkasateen jälkeen. Iipukin tykkäsi lenkistä ja katsoi innoissaan leimuavia kokkoja. Maastoesteilystä sen verran, että olen jo vakavasti harkinnut alkavani painottaa Iipua niihin kilpailuita ajatellen, sillä tamma suorastaan rakastaa niitä! Oli hauskaa viilettää menemään pitkin reittejä, kun alla oli alati korvat hörössä oleva innokas ratsu. Mahtava päivä kerta kaikkiaan!

01.05.2011, kylään tuli (melkein) piipaa-auto
Hävettää myöntää, että en ole kirjoittanut Iipun päiväkirjaan mitään muuta kuin epämääräisiä söhräyksiä, joista juuri ja juuri erottaa kirosanoja tai erinäisiä huutomerkkejä "muista maksaa"-lauseen ympärillä. Totuushan on, että me ei olla Iipusen kanssa tehty oikeastaan muuta kuin käyty kilpailuita katsastamassa näiden useiden viikkojen aikana - ja voi mitä tuloksia tämä pieni suomenhevostamma koppaakaan mukaamme! Iipun karsinanovi näyttää kohta pelkältä rusettimereltä, näin vaatimattomasti mainiten. No, tänään tapahtui jotain mikä on tarpeeksi tärkeää tehdäkseni siitä isomman päiväkirjamerkinnän.

Kasasin tallilaisten kanssa kentälle mukavan jumppasarjan jota lähdimme Iipun kanssa ihan rauhallisesti koluamaan läpi (muutama kentän laidalle jäänyt katselija peittivät silmänsä kauhusta.) Minulla oli jotenkin epäluuloinen olo, mutta päätin yrittää karsia moiset ajatukset pois päästäni. Esterata meni ekalla kerralla hienosti läpi, mutta toisella kerralla tallin räystään alta ampaissut lintu veti tikkana suoraan Iipun nenän ohitse juuri, kun olimme tarkassa ponnistusvaiheessa, ja arvanette mitä tapahtui. Me menimme tammani kanssa komeasti nurin, minä lensin esteen toiselle puolelle ja Iipu jäi puomien keskelle. Täräytin pääni ja siitä syystä käyttäydyin hieman sekavasti, olin kuulemma aikonut juosta meitä häirinneen linnun perään mutta onneksi tallilaiset ottivat minut kiinni ennen kuin olin aivotärähtäneenä ehtinyt juosta metsän siimekseen lintujahtiin. Tokenin pian, mutta oli paras kuitenkin lähteä tsekkaamaan pääkopan tilanne ensiapuun. Kauhukseni huomasin, ettei Iipukaan ollut selvinnyt vammoitta vaan riiputti surkeana toista takastaan. Olin jo itkun partaalla, kuvittelin että nyt siltä katkesi jalka mutta ympärillä pyörineet ihmiset saivat minut rauhoittumaan ja kertoivat, että eläinlääkäri oli jo matkalla. Vastusteluista huolimatta minut vietiin ensiapuun, jossa ei onneksi vietetty ikuisuutta. Diagnoosina lievä aivotärähdys, en jäänyt kuuntelemaan loppua vaan ampaisin heti istumaan autoon jotta pääsisin Iipun luokse mahdollisimman pian.

Tallilla eläinlääkäri oli jäänyt vielä kahvittelemaan ja kertoi, että tamma oli vain venäyttänyt jalkaansa, eli mitään maailmaa mullistavaa ei ollut sattunut. Iipu selviäisi koettelemuksistaan parin päivän karsinalevolla, ja olin niin onnellinen että melkein ampaisin halaamaan eläinlääkäriä, joka sattui olemaan vielä mies (niin, ja komea sellainen, tietysti!) Kiroan sen linnun maanrakoon ja vannon ensi vuonna häätäväni kaikki lähimailla pyörivät linnut ennen kuin ne ehtivät tehdä pesänsä valmiiksi. Onneksi mitään vakavampaa ei kuitenkaan sattunut.

16.04.2011
Pientä päivittelyä näin kevään tulon kunniaksi. Iipu on menestynyt ihan keskivertohyvin kouluratsastuksen saralla, vaikkei startteja olekaan ollut kovin montaa. Harmiksemme esteratsastuskilpailuissa tamma ei tuota toivottua tulosta, vaikka se onkin muuten lahjakas esteillä. Valitettavan vähän on myös järjestetty noita estekilpailuita, eli joko emme ehdi niihin ilmoittautua tai sitten niitä ei yksinkertaisesti ole. No, eivät ne kilpailut ole kuitenkaan niin vakavasti otettavia, etteikö niihin voi osallistua vähän vähemmänkin joskus.

23.03.2011, esteitä taas
Vaikka talli onkin tupaten täynnä koulupainotuksellisia suomenhevosia, ei sovi unohtaa niitä vähemmistön edustajiakaan. Olin kasannut pikku-Iipulle vaikeahkon, yli satasenttisen esteradan jota pääsimme testailemaan kauniina kevättalven päivänä. Iipu oli tunnin alusta asti menossa positiivisella asenteella, mikä ilahduttikin minua paljon. Tamma fuskasi vähän kulmia, mutta asetusharjoituksilla siitäkin probleemasta päästiin taas livahtamaan. Raviin nostettaessa Iipu oli valmis pyrähtämään laukka-askeleille heti, mutta päätin vastustaa ajatusta ja lämmitellä tamma kunnolla ennen esteiden ylitystä - en halunnut mitään loukkaantumisia hevosilleni sattuvan. Muutamien ravikierrosten jälkeen nostin reippaan laukan, minkä ansiosta viimeisetkin loskakököt kentältä lensivät ulkopuolelle, ja Nillalla oli hauskaa seuratessaan sen tarhaan lentäviä lumipaakkuja.

Ohjasin Iipun puomien kautta pystyesteelle, minkä tamma ylitti epäröimättä. Esteen jälkeen se heitti jopa pienen pukinkin innostuksissaan, ja jouduin tekemään töitä pidättäessäni sitä seuraavalle esteelle. Okseri ylittyi komeasti, vaikka Iipu oli turhan innostuksissaan vielä edellisestä esteestäkin. Tasasin tamman kunnolla ennen sarjaesteitä, sillä muuten olisi tullut ruumiita. Pääty-ympyrän laukanvaihtojen jälkeen Iipu oli jo tyyntyneempi, ja sarjaesteetkin pientä askelsähellystä lukuunottamatta menivät hienosti. Muutamien onnistuneiden esteradan läpikäymisten jälkeen päätin antaa Iipun rauhoittua loppukäynneillä.

27.02.2011, pienimuotoinen estevalmennus
Tänään sitten loikittaisiin Iipu-tamman kanssa. Aamusta asti Iipu oli vähän nyreällä päällä eikä oikein osoittanut kiinnostusta mitään kohtaan, mutta aloitettuani tamman harjaamisen se terästäytyi. Ulkona kävi pieni tuulenvire, joka toi mukanaan entistä kylmempää ilmaa. Onneksi ei kuitenkaan ollut niin kylmä, etteikö valmennusta voisi suorittaa. Tarkoituksena oli vaan vähän rennommalla meiningillä koittaa saada Iipu keskittymään enemmän askeleisiinsa. Tamma vähän steppaili lyhentäessäni jalustimia, mutta uralla se rentoutui ja lönkytteli tavanomaiseen tapaansa. Asetin Iipua kulmissa sen lintsatessa niitä melko ronskisti. Onneksi Iipu alkoi pian nöyrtyä kulmissakin, ja kykenimme aloittamaan esteharjoittelun. Olin kasannut vähän matalampia esteitä, joita uskollinen talliapulaiseni sai välillä korottaa.

Tein puolipidätteitä ennen laukannostoa, sillä Iipu oli vähän poissaoleva. Onneksi esteillä se keskittyi vähän paremmin, vaikka askeleissa se tuntui sekoavan melkein koko ajan. Herättelin Iipua terävillä puolipidätteillä hyvissä ajoin ennen lähestymisiä, ja parin kerran jälkeen tamma alkoi nostamaan jalkojaan mallikkaasti ja keskittymään askeleidensa määrään. Esteiden korotusten jälkeen suoritimme Iipun kanssa pari kertaa radan puhtaasti, ja tamma ansaitsi aimo taputukset! Tästäkin ongelmasta oli ainakin tällä erää selviydytty.